Kenttäkoe 10 - SoildiverAgro

Maalevintäisten kasvitauteja aiheuttavien sienien biologinen torjunta sienirihmastoa syövien maaperän eliöstöyhteisöjen avulla peruna- ja porkkanaviljelmissä.

Ratkaistava ongelma: Esimerkiksi Fusarium- ja Rhizoctonia-sukuihin kuuluvien kasvitauteja aiheuttavien sienilajien esiintymisriski kasvaa kosteassa maaperässä ja uhkaa muun muassa juuresten (tässä perunoiden ja porkkanoiden) laatua ja määrää. Tämä tilanne lisää viljelijöiden tuotantopanosten käyttöä, joka taas vähentää agroekosysteemin kestävyyttä, mukaan lukien maaperän monimuotoisuuden köyhtyminen.
Nykytilanne: Viljelijöiden sienitautien torjuntaan käyttämät ulkoiset tuotantopanokset koostuvat torjunta-aineiden runsaasta käytöstä (tavanomaisessa viljelyssä) ja runsaasta maanmuokkauksesta (tavanomaisessa ja luonnonmukaisessa viljelyssä), jotka vähentävät maaperän toiminnallista monimuotoisuutta. Esimerkiksi touko- ja kesäkuussa sienimyrkkyjä ruiskutetaan perunoihin keskimäärin kerran viikossa. Näiden kahden kuukauden aikana käytetään jopa 90 prosenttia kaikesta perunoihin käytettävästä torjunta-aineista. Viljelijöitä neuvotaan harkitsemaan perunan kohdalla viiden ja porkkanan kohdalla kuuden vuoden viljelytaukoja viljelykierrossaan. Taloudellisten syiden vuoksi kiertojakso saatetaan tiukentaa vain kolmeen vuoteen. Lyhyellä aikavälillä viljelijät hyötyvät taloudellisesti enemmän porkkanoiden ja perunoiden verrattain korkeista hinnoista. Pitkällä aikavälillä maaperän kunto vaarantuu.

Taavoite: Tämän kenttäkokeen tavoite on (i) arvioida sienirihmastoja syövien maaperäeliöstöyhteisöjen potentiaalia biologisena torjuntakeinona ja (ii) edistää sienirihmastoja syövien maaperäeliöstöyhteisöjä perunoiden ja porkkanoiden viljelyjärjestelmissä.
Ehdotetut viljelykäytännöt: Tavoite on tunnistaa viljelykäytännöt, jotka suojaavat ja edistävät sienirihmastoja syöviä maaperäeliöstöyhteisöjä tavanomaisessa ja luonnonmukaisessa viljelyssä. Testattavat viljelykäytännöt päätetään yhdessä viljelijöiden kanssa, mukaan lukien muutokset maaperän hoidossa ja torjunta-aineiden käytössä.
Miten peltokoe edistää nykytilannetta: Ulkoisten tuotantopanosten väheneminen ja muokattu viljely vahvistavat maaperän luontaisia itsesääntelyprosesseja. Synergistinen vuorovaikutus viljelijöiden suorittaman hoidon (ylhäältä-alas torjunta) ja maaperäeliöstöpalvelujen (alhaalta-ylös torjunta) sienikasvien torjunnassa (i) suojaa maaperää, (ii) lisää järjestelmän kestävyyttä peltoalalla, (iii) alentaa hoitokustannuksia ja (iv) tekee juuresviljelytuotteista kilpailukykyisempiä parantamalla tuotteiden laatua ja ehkäisemällä satojen pienenemistä.