Kenttäkoe 12 - SoildiverAgro

Kasvitauteja aiheuttavien sienten torjunta niiden suoran tunnistamisen avulla sekä torjunta-aineiden käytön vaikutus maaperäeliöstöön luomu- ja tavanomaisissa viljelyjärjestelmissä perunapelloilla

Nemoraalinen alue (Viro)

Ratkaistava ongelma: Tavoitteena olevan integroidun torjunnan toteuttamiseksi taudin aiheuttajat, mukaan lukien ilma- ja maalevintäiset kasvitauteja aiheuttavat sienet, on tunnistettava nopeasti ja tarkasti. On hyvin dokumentoitu, että kasvitauteja aiheuttavat sienet – kuten Puccinia spp., Botrytis spp., Fusarium spp. ja Phytium spp – saattavat levitä pitkiä matkoja tuulen kuljettamien itiöiden mukana ja aiheuttaa taudin puhkeamisia kaukana lähtöpaikasta. Ne myös pysyvät elinkelpoisina maaperässä usean kasvukauden ajan. Kohdistetun taudinhallinnan, jossa on vähennetty torjunta-aineiden tuotantopanosta, tulisi seurata alueella esiintyviä kasvitauteja aiheuttavia sieniä.
Nykytilanne: Ongelman ratkaisemiseksi käytetään suurempaa määrää torjunta-aineita (tavanomainen viljely, suorakylvö) ja runsasta maanmuokkausta (tavanomainen ja luonnonmukainen viljely), jotka vähentävät maaperän toiminnallista monimuotoisuutta. Viljelijöitä neuvotaan noudattamaan viljelykiertoa alus- ja kerääjäkasvien ja viljojen avulla. Perunan jälkeen kylvetään aluskasveja, minkä jälkeen kasvatetut viljat saastutetaan mykotoksiineilla. Suorakylvöjärjestelmässä maan päälle muodostuu karike. Se toimii torjunta-aineiden kerääntymispaikkana, josta ne vapautuvat maaperään. Taloudellisten syiden vuoksi kiertojakso on 2–3 vuotta. Pitkällä aikavälillä maaperän kunto vaarantuu ja maaperän monimuotoisuus köyhtyy.

Tavoite: Tämän peltokokeen tavoite on (i) arvioida ilmassa leviävien itiöiden määrä ja tyypit, (ii) seurata sekä luonnonmukaisia että tavanomaisia viljelyjärjestelmiä, jotta viljelijöille voidaan tarjota aluekohtaista tietoa sellaisten torjunta-aineiden käytön sopeuttamisesta (järjestys, normit, tyypit), joilla on vaikutus perunan ja viljojen viljelyjärjestelmissä oleviin maaperäeliöstöyhteisöihin ja (iii) selvittää torjunta-aineiden kertymäaste suorakylvöpelloilla ja niiden vaikutus maaperäeliöstöön.
Ehdotetut viljelykäytännöt: Tavoite on luoda seurantajärjestelmien avulla tarkemmat viljelykäytännöt torjunta-aineiden kohdistetulle käytölle ja edistää maaperäeliöstöä laajemmassa mielessä tavanomaisessa ja luonnonmukaisessa viljelyssä. Yhteistyössä viljelijöiden kanssa testattaviin hoitokäytäntöihin sisältyvät muutokset maaperän hoidossa ja torjunta-aineiden käytössä.
Miten peltokoe edistää nykytilannetta: Päätöksenteko tuholaisten hallinnassa tulisi perustua tarkkaan tietoon, jota on kerätty ympäristössä esiintyvistä kasvitauteja aiheuttavista sienilajeista (mukaan lukien haitalliset tulokaslajit). Meneillään olevan tutkimuksen toimenpiteet auttavat vähentämään ulkoisia tuotantopanoksia kestävällä maatalouden hoidolla ja sienituholaisten torjuntaan käytettävien maaperäeliöstön tuottamien ekosysteemipalvelujen merkittävällä parantamisella. Tuloksissa agroekosysteemit ovat kestävämpiä ja niitä voidaan hoitaa pienemmillä rahallisilla kustannuksilla. Maaperän biologisen monimuotoisuuden lisäämisellä taas vältetään satojen pienentyminen ja tuotetaan terveempiä satoja.